In-and-out Kokkola

Työreissu vei minut 42 peninkulman päähän kotoa Kokkolaan. Matka on siis kilsoissa noin 420, ja onneksi tämän välin pääsee junalla. Tällä kertaa myös mietin, miten selviäisin hengissä tästä reissusta mahdollisimman hyvin, niin sen 5:15 junan sijaan lähdin Kokkolaan jo edellisenä päivänä. Paluumatkalle varasin paikan ekstra-luokasta, kun tiedän, että työpajojen jälkeen olen aina sellainen ihmisen kuoreen sullottu hyytelö. Rakastan sitä puheensorinaa ja pulppuavaa meininkiä, mikä työpajoissa on, mutta ohjaajalle kellon vahtiminen ja puheen ohjaus takaisin aiheeseen on myös väsyttävää. Lisäksi, olen yksi niistä ihmisistä, jotka kääntää ääntä pienemmälle nähdäkseen paremmin ajaessa, eli äänet vaikuttaa myös tosi paljon keskittymiseen minulla. Aivan passeliksi osoittautui hiljainen ja väljä vaunu.

Oikeastaan reissuni oli niin lyhyt, ja keli niin liukas, että en kovin syvällisesti päässyt tutustumaan Kokkolan kaupunkiin. Lyhyen kävely-(lue luistelu)reissun kuitenkin tein, ja sen perusteella voin kuvitella, että Kokkola on tosi hieno kesällä. Keskustassa on paljon puita ja puistoja, ja rakennukset on luonteikkaita. Toki Kokkolassakin näkyy se, että ostoskulttuuri on muuttunut ja keskustaan on jäänyt tyhjiä liiketiloja. Kahviloissa viihtyville Kokkola on varmasti antoisa käyntikohde, sillä usealla kulmalla tuli joku söpö kahvila vastaan. Se, mikä pisti silmään, oli, että Kokkolassa oli vielä aivan pränikät “pidä turvaväli” -teipit ja käsidesiä kaikkialla. Rovaniemeltä ne on jo kulunut pois tai ne on otettu pois. 

Näin lämpimien ja harmaiden päivien aikana on vaikea saada nättiä kuvaa, kun puut ovat paljaita, lumi likaista ja talojen ihanatkaan värit ei meinaa näkyä kirkkaana.

Majoituin Hotel Kokkolassa. Selvästi Kokkolan elämää nähnyt hotelli on otollisella sijainnilla rautatieaseman ja keskustan lähellä. Monet ravintolat ja kahvilat olivat aivan kävelyetäisyydellä. Tutkin eri hotellialustoilta Kokkolan tarjontaa, ja kun meillä töissä sellaista kokonaistaloudellisuuden periaatetta pidetään arvossa, niin päädyin kyseiseen hotelliin. Seurahuone olisi ollut himpun edullisempi, mutta muutamissa palautteissa ja arvosteluissa oli sellaisia seikkoja, etten uskaltanut riskeerata yöunia esimerkiksi tukkoisella nenällä, kun kuitenkin seuraavana päivänä täytyisi olla skarppina vetämässä työpajaa. Ennen oli aikalailla aivan sama, mihin sitä ruotonsa oikaisi, mutta nykyään tulee selvitettyä myös työreissuille vähän tulevia olosuhteita. Miten muilla? 

Ainakin näin viikolla hotelli oli rauhallinen. Huone oli siisti, ja vaikka se ei ehkä ollut maailman kodikkain, oli sänky mukava ja peitto lämmin. Työtuolista annan myös ison plussan. Luin myös, että huoneita on sisustettu eri tavoin, eli koskaanhan ei tiedä, mihin jännään pääsisi, jos uudestaan menisi. 

Aamupala oli monipuolinen, ja tarjonnasta löytyi myös paikallisia tuotteita. Joihinkin hotelleihin menen pelkästään aamupalan vuoksi, niin aivan sille listalle Hotel Kokkola ei kuitenkaan yltänyt. 

Kaikista hauskin ja itseltäni pisteitä saava asia oli Rane-koira. Hän odotteli siinä vastaanoton tiskillä, että huomaisin hänet ja kun huomasin, oli hän niin mielissään. Todella hellyttävä ja symppis-tyyppi, jota silittelemässä olisin varmaan voinut viettää pitkänkin tovin, ellei olisi ollut nälkä ja halu ehtiä ulos valoisalla.

Rane

Ravintolatarjonta Kokkolassa vaikuttaa olevan myös hyvä, mutta jotenkin väsyneenä ja nälkäisenä päädyin Amarilloon. Selvitin muka ennakkoon paikkoja, joissa kiinnostaisi syödä, mutta näköjään nälän yltyessä liiaksi ja väsymyksen sumentaessa aivot, oli tuttu ja turvallinen helppous voittava kortti. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, kuten Amarillon annokset melko säntillisesti paikasta toiseen on. 

Kokkola on nyt ehdottomasti kesäloman listalla, sillä isot lehtipuut, värikkäät puutalokorttelit ja meri on varmasti upeita auringonvalolla. Luen myös  paljon 1800-luvulle ja 1900-luvun alkuun sijoittuvia kirjoja, niin sen kaiken kuvittelulle Kokkolan vanhat rakennukset ja pitkä historia tarjoaa oivan näyttämön. Voin kuvitella, miten puistossa lueskella kirjan tapahtumat ja hahmot heräisivät henkiin, kun taustalla näkyisi Kokkolan puutaloidylli.