Järjestötyö
Jos julkisen kentän rakenteissa pyöriminen pyörryttää tai voiton ajattelu yrityksessä yrmyttää, voi järjestöistä löytyä kiinnostava vaihtoehto. En itsekään aina ole hoksannut, miten olen ollut yhdistyksissä mukana ja sitä, miten hienoja tilaisuuksia olen myös palkattuna työntekijänä yhdistyksissä saanut. Nykyisin onneksi tunnistan sekä oman työni että muut yhdistykset merkittävänä osana kansalaisyhteiskuntaa.
Teen paljon töitä ihmisten kanssa, mutta aikaa menee myös koneella kaikenlaisissa hallinnollisissa tehtävissä.
Mitä on järjestötyö?
Ehkäpä olet joskus törmännyt suomalaisen yhteiskunnan sektorijaotteluun. Meillä sanotaan olevan yksityinen, julkinen ja kolmas sektori. Kolmas sektori pitää sisällään yhdistykset (voidaan puhua myös järjestöistä) ja säätiöt, eli pääosin rekisteröidyt toimijat, joissa tehdään paljon vapaaehtoisvoimin ja voittoa tavoittelematta jonkin tietyn mission ympärillä. Nykyisin on tunnistettu myös neljäs sektori, mikä on hyvin lähellä järjestöjen tekemistä, mutta erona toiminnassa on se, että neljännen sektorin toimijat eivät usein ole rekisteröityjä toimijoita, jolloin heillä ei ole samanlaista hallintoa kuin esimerkiksi yhdistyksillä. Yhdistystä käytetään usein hallinnollisena terminä, on esimerkiksi olemassa yhdistyslaki ja järjestöä käytetään usein siinä yhteydessä, kun puhutaan kansalaisyhteiskunnasta (Laurinkari, J. 2021).
Vapaaehtoisten tekemän työn lisäksi yhdistyksissä voi olla työntekijöitä. Järjestötyö voi pitää siis sisällään sekä vapaaehtoistyötä sekä palkattua työtä. Työ itsessään voi liittyä mihin tahansa 70 000 rekisteröidyn ja toimivan yhdistyksen itselleen määrittelemään tehtävään. Järjestöissä voidaan esimerkiksi vaikuttaa, tutkia, kehittää, hoitaa edunvalvontaa, ohjata, auttaa tai liikuttaa. Siksi järjestötyö onkin oikea mahdollisuuksien kenttä henkilölle, joka motivoituu missioista.
Niin mikä missio?
Yhdistysten säännöissä määritellään sen tehtävä, miksi yhdistys on olemassa. Tehtävä voi olla esimerkiksi ammattiryhmän edunvalvonta tai jonkin urheilulajin toimintamahdollisuuksien edistäminen ja urheilulajin harjoittaminen paikkakunnalla. Missioita löytyy nykyisin myös toki myös yrityksiltä sekä julkisten organisaatioiden strategioista. Järjestöjen kohdalla missio usein kokoaa yhteen erilaisia ihmisiä, joille päämäärä on tärkeä.
Vaikka voin vaikuttaa vähän seilaajalta työelämässä, niin olen aina huomannut motivoituvani enemmän selkeistä yhteiskuntaan tai toimintaympäristöön vaikuttavista tehtävistä kuin esimerkiksi henkilökohtaisesta maineesta tai mammonasta. Toki siis kelvollisella palkalla voi tehdä jonkin aikaa myös vähemmän motivoivaa työtä, mutta minulle työ on niin iso osa arkea, että tahdon saada siitä onnistumisen ja merkityksen tunteita myös ihan siinä työpäivien aikana. Pari kertaa minulle on ehdotettu merkityksettömältä tuntuvan työn ratkaisuksi “sen oman jutun” etsimistä työn ulkopuolelta, eli kannustettu tutustumaan esimerkiksi yhdistysten vapaaehtoistehtäviin. Harmi vain, että noina hetkinä työ on vienyt niin ison osan päivistä ja energiasta, että motivoivan tekemisen löytäminen työn ohelle on tuntunut melko naurettavalta ehdotukselta. Nyt on kuitenkin käynyt niinkin onnellisesti, että missio löytyi töistä ja lisääntynyt merkityksen tunne kantaa niin pitkälle, että minulla on riittänyt energiaa myös vapaaehtoistoimille. Mitä haluaisin siis sanoa missiosta motivoituville on, että mission voimaa ja vaikutusta ei pidä väheksyä, ja oma juttu löytyy varmasti, kun yhdistyksiä on niin paljon!
Miten päästä töihin järjestöön?
Järjestöjen työpaikkoja ilmoitellaan usein ihan samalla tavalla kuin muitakin työpaikkoja. Lisäksi voi olla mahdollista, että työn voi kehittää itse, jos tuntee yhdistyksen tehtävän hyvin ja osaa hyödyntää erilaisia avustus- tai hankehakujen työkaluja. Yhdistyksillä on usein melko pienet resurssit, ja siksi on tärkeää, että uudet aloitteet tai hankkeet liittyvät tiiviisti yhdistyksen ydintehtävään ja vahvistavat sitä kautta uudistumiskykyä ihmisten ja yhteiskunnan muuttuvissa tarpeissa tai toimintakykyä hyviksi tunnistettujen käytänteiden osalta.
Hyvä tapa tulla tutuksi järjestön kanssa on hakeutua vastuu- tai luottamustehtäviin, esimerkiksi ohjaajaksi tai hallituksen jäseneksi. Tällä hetkellä erityisesti kypsään ikään ehtineissä järjestöissä voi olla haasteita saada uusia henkilöitä vastuutehtäviin, sillä meitä suomalaisia tuppaa vaivaamaan tällä hetkellä sitoutumiskammo. Monet toiminnot kiinnostavat, mutta tykätään olla enemmän osallistujina kuin järjestäjinä, ja ehkäpä yhdistysten hallitukset ovat hieman menettäneet asemaansa tässä hierarkioita kammoavassa kulttuurissa, eivätkä ne näyttäydy aina niin kiinnostavana mahdollisuutena harjoitella hallitustyöskentelyä. Toisaalta perinteikkäissä yhdistyksissä vasta harjoitellaan uudenlaisia keskustelujen fasilitointitapoja ja esimerkiksi suunnitelmien työpajailua. Totta kai tässä on eroja yhdistysten välillä, mutta ei on ihan yleisesti tiedossa oleva tilanne, että oman tehtävänsä toteuttamisen lisäksi yhdistykset joutuvat nykyisin pohtimaan keinoja kannustaa uusia henkilöitä järjestämis- ja hallintovastuuseen.
Tällä hetkellä työni on tosi monipuolista - työtehtävät vaihtelevat kohtaamisista talouden pyörittämiseen tai juhlien järjestelyistä tutkimusten lukemiseen. Olen siinä mielessä onnekas, että olen tehnyt monenlaista jo aiemmin ja nyt ne kokemukset pääsevät käyttöön yhdessä ja samassa työssä. Uskoisin, että tällaista työ on monissa järjestöissä. Toki isommissa voi olla selkeästi rajattuja tehtäviä eri vastuualueille, mutta kun yksi henkilö hoitaa sekä varsinaista toimintaa että hallintoa ja viestintää, ei tylsiä päiviä tarvitse pelätä.
Olen eri yhdistyksissä tutustunut uusiin ihmisiin, joilla on mahtavia tarinoita ja erilaisia elämänkokemuksia. Työelämässä, harrastuksissa ja somessa rakentuu helposti kuplia ja siitä olenkin erityisen iloinen, että nyt kohtaan lähes päivittäin ihmisiä hyvin erilaisista kuplista.
Järjestöistä löytyy paljon luettavaa:
Laurinkari, Juhani. 2021. Kansalaislähtöinen sosiaalipolitiikka kilpailuvaltiossa. Osuustoimintakeskus Pellervo ry & Ajatushautomo Kompassi ry. https://pellervo.fi/kansalaislahtoinen-sosiaalipolitiikka-kilpailuvaltiossa